Vähän nihkeästi lähtenyt bloggailu käyntiin. Mutta nihkeää on ollut treenikin. Viime viikolla iski tauti. Onneksi toivuin siitä parissa päivässä ja jo loppuviikosta pääsin taas urheilemaan. Mutta tokihan se kostautui, kun koetti suorittaa viikon treenit flunssan jälkimainingeissa loppuviikon aikana: kamala jumi ja väsy.
Joskus aktiivikoripallistiaikoinani olin suunnattoman armoton itselleni: treeneihin mentiin vaikka pää kainalossa, koska ihan varmasti kehitys loppuisi heti, jos ei kerran olisi paikalla. Tai valmentaja pitäisi laiskana. Tai jotain. Nyt ei ole enää valmentajaa, on vähän enemmän järkeä päässä, mutta silti tuli taas tehtyä sama moka ja treenattua kipeänä. Pitäisi sitä tässä vaiheessa jo tietää, että tuti vain pitkittyy eikä treeneistä saa mitään irti, jos menee tautisena treenaamaan.
Kai se on vain maratonin jännitys. Ei minua sinänsä pelota, ehdinkö kasvattaa kuntoni tarpeeksi hyväksi. Siitä olen itse asiassa aika varma. Eniten minua huolettaa, ehdinkö totuttaa jalkani juoksemiseen. Siksi soimaankin itseäni niin kovasti siitä, kun vaihdoin viikon viimeisen juoksulenkin jalkajumituksen takia pyöräilyyn. Onhan se ihan varma, että syyskuussa iskee kaiken maailman krampit, koska kesäkuussa jäi 10 km juoksematta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti