Ohjelmoitua urheilua

Nyt olen toteuttanut viikon verran valmentajan ohjeita. Sain nimittäin huijattua tutun hiihtovalmentajan tekemään minulle maraton-ohjelman. Aiemmin noudattelin Sepon kotisivujen ohjelmaa, mutta Seppo kun ei ota huomioon, että meikäläinen harrastaa muutakin urheilua kuin juoksemista. Salilla pitää käydä joko punttiksella tai jumpissa 2-3 kertaa viikossa, että kortti kannattaa. Lisäksi meikäläinen pelaa korista (oikeastaan pomputtelen, mutta sarjassa pelaan kyllä).

Torstaisin esitän toiveita valmentajalle seuraavan viikon treeneistä (tyyliin haluaisin tiistaina mennä jumppaan ja perjantaina olisi korisharkat) ja valmentaja täyttelee sitten muut päivät sopivilla treeneillä. Sunnuntaisin sitten postittelen valmentajalle viikon toteutuman ja syketilastot.

Olin viikonlopun mökkeilemässä ja se toi hieman haastetta treenisuunnitteluun, koska se vähensi vaihtoehtoisten lajien määrää. Valmentajalla oli tosi kaunis idea, että säästellään jalkoja. Hän ehdotti seuraavaa treeniä: juoksu 30 + soutu 20 + juoksu 20 + soutu 20 + juoksu 30.

No, meidän vene on rattivene, jota on tosi huono soutaa. Tähänkin valmentajalla oli ratkaisu: laittaa jumppakuminauhan puun ympärille ja soutaa siinä kuin soutulaitteessa. Hyvä idea, huono toteutus: ensinnäkin kuminauhani oli hieman liian löysä tähän ja vastus oli niin pieni,e ttä en saanut sykkeitä ylös. Kauaa ei tosin tarvinnut yrittää, koska männyn röpelöinen pinta hiersi kuminauhaa ja se katkesi kolmen minuutin soutelun jälkeen. Se siitä sitten. Lähdin takaisin juoksemaan ja juoksin koko kaksi tuntia.

Sinänsä upea fiilis, että palttiarallaa puolimaraton ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin oikea puolimara kaksi vuotta sitten. Tuli minulle rakko jalkaan ja toinenkantapää oli kipeänä vielä seuraavana päivänä. Mutta vaikka se kahden tunnin köpöttely ei ehkä ihan kakunpala ollutkaan, niin oli se sen verran helppo, että usko viiden tunnin jaksamiseen kasvoi huimasti.

Toissaviikon viikonloppuna kävin pyöräilemässä maratonreittiä ja katselemassa sen mäkiä. Pyöräilin 3h ja matkaa taittui 53 km. Silloin minulta loppui 30 km kohdalla puhti aika totaalisesti ja alkoi pelottaa, mahdanko jaksaa juosta 5 tuntia. Selkeästi homma on hirveästi päivästä kiinni ja nyt on taas luottamus omaan harjoitteluun ja mahdollisuuksiin korkealla.